Aseptiikka henkilöhygieniassa ja potilashoidossa

Oppimistehtävät osioon 3:

 

1. Selvitä tarkasti eri lähteisiin perustuen, mitä käsitteet PUHDISTUS – DESINFEKTIO – STERILOINTItarkoittavat. Kuvaile millaisia menetelmiä (aineet/laitteet/välineet) käytetään, kun on kyseessä puhdistus, desinfiointi ja sterilointi? Anna esimerkkejä millaisissa tilanteissa (hoito-, koti- tms.) tai niiden jälkiselvittelyssä em. kolmea menetelmää käytetään.

 

2. Määrittele käsienpesu, käsien desinfektio ja kirurginen käsidesinfektio. Selvitä tarkasti, mikä on em. menettelytapojen tarkoitus/ ero ja milloin niitä käytetään, miten toimitaan ja mitä aineita käytetään. Millaista haittaa käsien SAIPPUAPESU voi aiheuttaa työntekijälle?

 

3. Etsi tietoa sairaanhoitopiireittäin/sairaaloittain (vähintään 3 eri sairaalaa) seuraaviin kysymyksiin: Mitäkieltoja/suosituksia on olemassa th-henkilöstölle lävistysten, näkyvien tatuointien ja rakennekynsien (kynsilakan), irtoripsien/ripsien pidennyksien, koruketjujen (nimikylttien ripustus) ja kännyköiden suhteen, jos ko. henkilö toimii potilashoidossa? Mitä mieltä ITSE olet ko. ohjeista ja niiden toteutumisesta- MITEN itse toimit?

 

4. Nimeä ja kuvaile, mitä ovat eristys- ja varotoimiluokat? Selvitä, mitä ne tarkoittavat ja anna esimerkki kunkin eritysluokan mukaisesta toiminnasta (mikä infektio aiheuttaa ko. toiminnon).

 

5.Mitä tarkoittavat seuraavat lyhenteet: NDM-1, VRE, ESBL, RSV, SARS, EHEC, MRSA : Kirjoita näkyviin koko nimi ja suomennos! Selitä kustakin ”lyhenteestä” sen oireet, leviämistapa ja hoito.

 

6. Loiset saattavat aiheuttaa infektioita lapsille päivähoidossa. Nimeä ja kuvaa keskeisimpiä loisia ja sitä kuinka niiden aiheuttamia infektioita torjutaan. Anna myös esimerkki valitsemastasi LOISESTA ja kerro sen loisen hoidosta ja torjunnasta huomioiden sekä päiväkoti että lapsen koti.

LÄHDELUETTELO aina osion loppuun! Kun olet vastannut kaikkiin kysymyksiin ja ne täyttävät mielestäsi hyväksymiskriteerit, niin palauta osion vastaukset MOODLEEN..

ASEPTIIKKA HENKILÖHYGIENIASSA JA POTILASHOIDOSSA; OSIO 3

OPPIMISTEHTÄVÄT:

 

Tehtävä 1

 

PUHDISTUS (= SANITAATIO)

Puhdistuksen tarkoituksena on poistaa likaa iholta, pinnoilta, hoitotarvikkeista ja hoitoympäristöstä. Peruspuhdistaminen on kaiken aseptisen ( = elävän kudoksen tai steriilin materiaalin suojaamista mikrobikontaminaatiolta poistamalla, estämällä tai tuhoamalla mikrobeja) toiminnan peruskivi → eli toisin sanoen puhdistus on mikrobien vähentämistä.

Sanitaatiomenetelmiä ovat kone- ja käsinpesut. Koneellisen pesun hyötyinä ovat tehokkuus ja ajan säästö. Aina ei kuitenkaan voida käyttää koneellista pesua – silloin valitaan käsinpesu, jolloin materiaali pestään ensin juoksevan veden alla ja sen jälkeen desinfioidaan antiseptisella aineella.

Dekontaminaatioksi sanotaan puhdistusta, jossa vähennetään taudinaiheuttajia niin, että välineet ovat turvallisia käyttää ja käsitellä. Esim. alusastian pesu käytön jälkeen pesu- ja desinfektiolaitteiden avulla.

 

DESINFEKTIO (=MIKROBIEN TEKEMINEN TEHOTTOMIKSI)

Desinfektion tarkoituksena on taudinaiheuttaja mikrobien vähentäminen/poistaminen.(Desinfektiolla ei kuitenkaan pystytä poistamaan mikrobien itiöitä).

Desinfektiomenetelmiä on sekä fysikaalisia että kemiallisia ja usein niitä käytetään rinnakkain.

Fysikaalisen desinfektion perusmenetelmiä ovat: lämmönkäyttö keittämällä, kuumentamalla tai polttamalla.

Kemiallisessa desinfektiossa käytetään erilaisia kemiallisia aineita kuten esim. klooria, vetyproksidia, peretikkahappoa.

Desinfektion käyttökohteena voivat olla esim. iho ja limakalvot, välineet, tekstiilit, pinnat, eritteet. Käytettävän desinfektiomenetelmän valitsemiseen vaikuttavat mm. seuraavat tekijät: desinfioitava kohde ja sen materiaali, välineiden koko ja käyttötarkoitus.

Esimerkki ihon desinfektiosta:

Käytettävän aineen tulisi olla hyväksytty hygieniatoimikunnassa, yksi paljon käytetyistä ja tehokkaista aineista on 0,5% klooriheksidiinisprii.

Ihodesinfektion vaiheet:

  1. huomioidaan virtaavan veden suunta
  2. pestään ylhäältä alaspäin
  3. likaisin paikka pestään ensin, suojataan se ja suoritetaan sitten pesu puhtaalta alueelta likaiseen päin.
  4. Suoritetaan pesu väh. 3 kertaa.

 

 

STERILOINTI= MIKROBIEN TÄYDELLINEN TUHOAMINEN

Sterilointi tappaa kaiken elollisen kuolleesta materiaalista niin, etteivät esineet/hoitovälineet levitä tai tartuta potilaaseen taudinaiheuttajia.

Sterilointimenetelmiä ovat

Fysikaalinen sterilointi: Menetelmiä ovat lämpö kuumailmakaapissa tai höyryautoklaavissa tai säteilyttäminen ionisoivalla gamma- tai beetasäteilyllä.

Kemiallinen sterilointi toteutetaan esim. kaasumaista etyleenioksidia, formaldehydiä tai plasmamuodossa olevaa vetyproksidia käyttäen.

Kemiallista sterilointia käytettään silloin, kun steriloitava materiaali ei kestä eim. Autoklaavin korkeita lämpötiloja.

Yleisimmin tehdasvalmisteiset ja kertakäyttöiset steriilit tuotteet on steriloitu säteilyttämällä ( eli siis käyttäen fysikaalista sterilointimenetelmää).

Esimerkki fysikaalisesta steriloinnista:

  • Lasi- ja metalliesineitä voidaan ”polttaa” kuumentamalla ne 200 ºC:ssa 4 tuntia.
  • Höyrysterilointi on varmin sterilointitapa, ja sitä tulee käyttää mikäli materiaali suinkin kestää höyryä ≥121ºC:ssa.

Esimerkki kemiallisesta steriloinnista:

  • Vetyperoksidi plasmasterilointi, jossa sterilointilämpötila on 45 ºC ja prosessi kestää n. Tunnin.
  • Formaliinisterilointi vaatii n. 75ºC:n lämpötilan.

Varmuus siitä, että steriloitu tuote on varmasti steriili – voidaan seurata fysikaalisilla, kemiallisilla tai biologisilla indikaattoreilla.

Fysikaalisista indikaattoreista tärkeimmät ovat lämpötilaa ja painetta osoittavat piirturit ja mittarit. Kemiallisia indikaattoreita on jokaista sterilointimenetelmää varten, esim. yksinkertaisin on pakkaukseen painettu indikaattoritäplä ( tosite myös siitä, että tuote on ollut steriloinnissa). Biologisista indikaattoreista yleisimmin käytettyja ovat pienet bakteerisuodattimela suljetut putket, jotka sisältävät paperiin kuivattuja itiöitä ja ravintoliuosampullin.

 

LÄHTEET:

IIVANAINEN, ANSA, JAUHIAINEN, MARI, KORKIAKOSKI, LAHJA. Hoitotyön käsikirja.7. Tarkistettu painos. 1998. Tampere: Tammer-paino oy

INFEKTIOIDEN TORJUNTA SAIRAALASSA, Toim. HELLSTE’N, SOILE. 2005. 5. uudistettu painos. Porvoo: WS Bookwell Oy

HIETALA, MINNA, ROTH-HOLTTINEN, OILI toim. 1999. Tampere: Tammer-paino Oy

 

Tehtävä 2

Käsien välityksellä tapahtuvaa kosketustartuntaa pidetään tavallisimpana tartuntatapana. Jos käsiä ei ole oikeaoppisesti ja tehokkaasti pesty ja desinfioitu, voidaan tartuntaa levittää pelkällä potilaan koskettelulla.

KÄSIEN PESU:

Kädet pestään aina, kun ne ovat likaantuneet – terveydenhuollossa kädet pestään perussaippualla ainoastaan näkyvän lian poistamiseksi.

  1. kädet kostutetaan haalealla vedellä, sen jälkeen otetaan annostelijasta nestemäistä saippuaa, joka hierotaan käsiin.
  2. Kädet pestään juoksevan veden alla ja huuhdellaan.
  3. Kuivataan kädet kertakäyttöpyyhkeellä, jolla myös suljetaan vesihana käsien uudelleenlikaantumisen estämiseksi.

Saippuapesu poistaa käsistä mikrobeja paljon huonommin ( ja hitaammin) kuin käsihuuhteet. Saippuapesu myös vähentää ihon rasvapitoisuutta; josta voi olla seurauksena erilaiset ärsytysihottumat. (Ihon rasvasoluilla on luonnostaan bakteereita ja sieniä tuhoavia ominaisuuksia.) Runsas saippuapesu myös kuivattaa ihoa, jolloin ihoon syntyy helpommin pieniä haavaumia → enemmän ”lokoisia asumispaikkoja” mikrobeille….

 

KÄSIEN DESINFEKTIOn tarkoituksena on poistaa käsien iholta potilaasta tai ympäristöstä peräisin oleva mikrobifloora. Käsihuuhdetta käytetään ennen ja jälkeen jokaisen potilaskontaktin.

Käsihuuhteella saadaan aikaan nopea mikrobien vähentyminen; käsihuuhteiden sisältämä alkoholi tuhoaa bakteerit tehokkaasti.

Suomessa käytetään yleisesti 80% etanolia, joka kuivuu nopeasti ja on tämän vuoksi erittäin hyvä ”pikadesinfektioon”.

Alkoholikäsihuuhteiden käyttö on helppoa ja nopeaa; käsienpesuallasta tai vettä ei tarvita. On myöskin todettu, että käsihuuhteet pitävät ihaon paremmassa kunnossa kuin perinteinen toistuva saippuapesu. Huuhteisiin lisätään glyserolia, joka hoitaa ja kosteuttaa ihoa.

Desinfektiohuuhteen oikeaoppinen käyttötekniikka:

  1. oikea määrä huuhdetta
  2. huuhde otetaan kuiviin käsiin, hierotaan ensin sormenpäihin ja peukaloon, sitten ”muualle” käsiin.
  3. Huuhdetta ei kuivata pois, vaan käsiä hierotaan niin kauan kunnes huuhde on haihtunut.

 

KÄSIEN KIRURGISEN DESINFEKTION tarkoituksena on estää leikkausalueen infektioita poistamalla ihon väliaikainen mikrobifloora ja vähentämällä pysyvää flooraa leikkaustiimiläisten käsistä. Kirurginen käsien desinfektio on tehtävä ennen leikkausta tai muuta kirurgista toimenpidettä.

Kirurgisessa desinfektiossa pidetään riittävänä 2 min, desinfektioaikaa, jos käytetään alkoholihuuhdetta, joka vastaa 60%:n n-propanolin tehoa.

OYS suosittelee seuraavanlaista toimintatapaa:

Ensimmäisellä kerralla käsihuuhdetta hierotaan käsiin ja käsivarsiin- aina kyynärtaipeeseen saakka. Jokaisella seuraavalla kerralla aluetta pienennetään asteittain. Kahdella viimeisellä kerralla keskitytään kämmenen alueelle. Eli näiden ohjeiden mukaisesti desinfektioainetta annosteltaisiin käsiin 4-6 kertaa.

 

Lähteet:

Infektioiden torjunta sairaalassa. Toim. Soile Hellste’n 2005.5.uudistettu painos.Porvoo: WS Bookwell Oy

IIVANAINEN,Ansa, JAUHIAINEN, Mari, KORKIAKOSKI, Lahja. Hoitotyön käsikirja.7.tarkistettu painos. 1998. Tampere: Tammer-paino Oy

 

 

Tehtävä 3

 

Tutkiskelin Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, Lapin Sairaanhoitopiirin ja Pohjois-Karjalan Sairaanhoitopiirin ohjeita henkilöstölle.

Rakenne- ja geelikynsien sekä kynsien lävistyskorujen käyttö oli kaikissa kolmessa paikassa ehdottomasti kielletty.

Muiden lävistyskorujen suhteen oli hieman erilaisia ohjeistuksia – kasvojen limakalvot lävistävä koru on kielletty joka paikassa. Muualla kehossa olevia lävistyksiä saa käyttää, mikäli niissä ei ole tulehduksen merkkejä – koruja ei kuitenkaan saa kosketella työvuoron aikana.

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri kieltää sormuksien, rannekorun ,-kellon käytön työaikana, mutta kahdessa muussa se oli sallittua muttei suotavaa.

Voimakkaiden hajusteiden/partavesien käyttö oli myöskin kielletty joka paikassa potilastyössä.

 

Omasta mielestäni rakenne- ym kynnet on hygieniariski pahimmasta päästä. En myöskään potilaana pitäisi siitä, että minua hoitava ihminen on täynnä kaikenmaailman killuttimia yms.

Pitkät kynnet / rakennekynnet voivat raapia potilasta, irrota ja joutua ihan väärään paikkaan.

Mielestäni hoitajan tulee olla yleisilmeeltään siisti ja hillitty. Siisti ja moitteeton ulkoasu on kunnianosoitus potilaille, heidän omaisilleen sekä työtovereille.

 

 

 

Tehtävä 4

Potilaan varotoimilla ja eristämisellä pyritään estämään mikrobien tarttuminen infektoituneesta potilaasta toisiin potilaisiin, työntekijöihin ja vierailijoihin katkaisemalla tartuntatiet.

Tavanomaisilla varotoimilla tarkoitetaan suositeltavaa hyvää hoitokäyntäntöä potilaiden hoidossa ja huolenpidossa.

Eristys- ja varotoimiluokat:

  1. Ilmaeristys ( sairauksissa, jotka leviävät ilmatartuntana ilmassa leijailevien mikropartikkeleiden välityksellä.)
  2. Pisaraeristys (sairauksissa, jotka leviävät suurten pisaroiden välityksellä; yskien, niistäen jne.)
  3. Kosketuseristys( tarkoituksena on katkaista kosketustartuntatie – tärkeää käsien desinfektio, suojakäsineiden käyttö, mahdollisesti yhden hengen huone.)

Varotoimiluokka: verivarotoimet ( pyritään estämään verenvälityksellä tapahtuva tartunta. Veren lisäksi myös siemenneste, vaginaerite ja veriset eritteet voivat levittää tartuntaa. Olennaista on verivarotoiminnoissa on huolellisuus ja työtavat sekä käsien desinfektio ja suojakäsineiden tarkoituksenmukainen käyttö.)

 

Infektion leviäminen sairaalassa edellyttää tartuntalähteen, tartunnalle alttiin kohteen ja tavan mikrobin leviämiselle näiden välillä. Varsinainen tautieristys soveltuu hoitoon liittyvien infektioiden torjuntaan silloin, kun tartunnanlähde on tiedossa ja infektion synty on estettävissä tartuntateiden katkaisulla.

Eristyksessä käytetään periaatteessa seuraavanlaisia keinoja:

Käsien desinfektio – perusjuttu kaikessa tartunnan torjunnassa.

Suojainhoito- tekniikka, jolla vähennetään mikrobien tarttumista potilaasta suoran kosketuksen tai välineiden välityksellä. Apuna käytetään esim. instrumentteja,suojavaatetusta,suojakäsineitä tai hengityssuojainta.

Tilaeristäminen- eri huone, huoneen osa tai kokonaan eri osasto.

Ilmastointijärjestelyt- torjutaan ilmatartuntaa eristyshuoneesta siellä asioivaan henk.kuntaan tai sairaalan muihin tiloihin.

 

Esimerkkejä varotoimi- ja eristysluokkiin kuuluvista sairauksista:

 

Verivarotoimet esim. Hepatiitti B ja C

Kosketuseristys esim. RSV-infektio, märkärupi, polio,

Pisaraeristys esim. difteria (kurkkumätä), hinkuyskä, vihurirokko, sikotauti

Ilmaeristys esim. tuhkarokkio, vesirokko, SARS, lintuinfluenssa

 

Jotkin sairaudet vaativat useammanlaista eristystä tartuntatapansa vuoksi ; esim. SARS vaatii ilma- sekä kosketuseristyksen, samoin vesirokko sekä lintuinfluenssa.

 

Lähteet:

Infektioiden torjunta sairaalassa. Toim. Soile Hellste’n 2005.5.uudistettu painos.Porvoo: WS Bookwell Oy

IIVANAINEN,Ansa, JAUHIAINEN, Mari, KORKIAKOSKI, Lahja. Hoitotyön käsikirja.7.tarkistettu painos. 1998. Tampere: Tammer-paino Oy

 

 

Tehtävä 5

 

NDM-1 ; (New Delhi metallo-beta-lactamase-1)

 

NDM-1 on entsyymi, joka tekee bakteereista vastustuskykyisen antibiooteille.

NDM-1 kantoihin tehoavia lääkkeitä ei juurikaan ole; kolistiinilla ja tigesykliinillä

tiedetään olevan jotain tehoa, mutta kolistiini on munuaistoksinen ja tigesykliini on vain bakteeriostaattinen (=bakteerin kasvua ja lisääntymistä estävä). Toistaiseksi potilaita on pystytty hoitamaan eri antibioottien yhdistelmillä.

Mikäli potilaalla epäillään tartuntaa, hoidetaan potilasta kosketuseristyksessä siihen saakka kunnes kokeista on saatu negatiiviset tulokset.

NDM-1 bakteerin siirtymisestä potilaasta toiseen ei saaraaloissa ole tietoa. Muut saman kaltaiset karbapeneemeille resistentit enterobakteerit siirtyvät potilaasta toiseen herkästi esim. tehohoito-osastolla.

 

 

 

VRE= vankomysiinille resistentit enterokokit

Yleensä VRE-bakteeri löydetään virtsasta tai ulosteesta. Se aiheuttaa tulehduksen kuitenkin vain hyvin pienelle osalle ( esim lievä virtsatieinfektio ) ; suurin osa bakteerin kantajista on täysin oireettomia. ( VRE aiheuttaa oireettoman ulostekantajuuden, mutta sitä voi löytyä myös haavoista.)

 

VRE-bakteerit leviävät läheisessä kosketuksessa, käsien välityksellä ihmisestä toiseen ( käsi tai eritekosketus). Paras ja tehokkain tapa ehkäistä tartuntaa/leviämistä on huolellinen käsihygienia!

Mikäli potilas saa vakavan VRE-tartunnan, hänet siirretään eristykseen → täten vältetään / pienennetään riskiä, jotta muut potilaat eivät saisi tartuntaa.

 

 

 

ESBL = Extended Spectrum Beta Lactamase

Eli antibiooteille vastustuskykyiset E.coli ja klebsiella bakteerit

 

Yleensä ESBL-bakteeri löydetään virtsasta tai ulosteesta. Se aiheuttaa tulehduksen vain harvoille (kuten VRE:kin) ja tartunnan saaneistakin vain osa sairastuu vakavasti. Yleensä infektiot paranevat ilman antibioottihoitoa. Vakavimmin sairastuvat yleensä vanhukset, pitkäaikaissairaat tai henkilöt joilla on esim. katetreja tai avoimia haavoja (säärihaavat, makuuhaavat). Pahimmillaan ESBL aiheuttaa vakavan verenmyrkytyksen tai leikkaushaavainfektion.

 

ESBL:n oireettomat kantajat eivät yleensä tarvitse hoitoa. Infektoituneet potilaat taas pyritään eristämään, eli heidät hoidetaan erillään muista potilaista.

 

ESBL tarttuu helposti käsien välityksellä, erityisen alttiita tartunnalle ovat henkilöt joiden puolustuskyky on heikentynyt ( esim. pitkäaikaissairaat).

ESBL:n leviämistä voidaan hillitä hyvällä käsihygienialla sekä infektoituneen potilaan eristyksellä.

 

 

 

RSV= Respiratory syncytial virus

 

RSV aiheuttaa hengitystieinfektioita yleensä talvisin, ja on erityisen merkittävä imeväisten ja pienten lasten alahengitystieinfektioiden aiheuttaja.

Aikuisilla ja vanhemmilla lapsilla RSV aiheuttaa yleensä lievähkön infektion, jota on oireiden perusteella mahdoton erottaa muista virusten aiheuttamista infektioista (oireina nuhaa, kurkkukipua ja lievää lämpöilyä/kuumetta).

Pienillä lapsilla (ja vanhuksilla) RSV voi aiheuttaa esim. keuhkokuumeen. (RSV infektioille tyypillinen jälkitauti lapsilla on esim. välikorvantulehdus).

 

RSV leviää pisaratartuntana, itämisaika n. 4-5 vrk. RSV tartunnan voi saada useita kertoja, mutta ensimmäinen ”sairastuminen” on usein rajuoireisin. Hoitona lievemmissä tartunnoissa on ihan tavallinen kotihoito ; jossa huolehditaanriittävästä levosta ja nesteiden saannista.Vakavammin sairastuneet ( esim. keuhkokuumeinen pieni lapsi) hoidetaan yleensä sairaalassa.

 

RSV:tä vastaan ei ole rokotetta – joten hyvä käsihygienia ja ”oikeaoppinen” yskiminen ovat paras keino yrittää estää infektion leviämistä/tarttumista.

 

 

 

 

 

 

 

SARS= Severe Acute Respiratory Syndrome

 

 

 

Epidemiana leviävä hengitystieinfektio, jonka aiheuttajana on ennestään tuntematon koronavirus, josta toistaiseksi käytetään nimeä SARS-koronavirus.

 

 

 

SARS tarttuu pisara- ja kosketustartuntana lähikontaktissa. ( Suurimman tartuntariskin muodostaa hengitystie-eritteet).

 

Taudin itämisaika on ca. 6 vrk ( vaihteluväli 2-10 vrk). Tauti alkaa influenssan kaltaisena: kuume, vilunväristykset, päänsärky, yskä,, huonovointisuus. Taudilla on yleensä kaksivaiheinen kulku: Potilaan kuume saattaa laskea ensimmäisen tautiviikon lopulla, mutta nousta sitten uudelleen ja potilaalle kehittyy paheneva keuhkovaurio joka saattaa johtaa jopa siihen, että potilas joudutaan kytkemään hengityskoneeseen.

 

 

 

SARS:in aiheuttamien sairaalainfektioiden torjunta perustuu tiukkojen eristys- ja suojatoimien noudattamiseen. Infektoituneet potilaat hoidetaan ilma- ja kosketuseristyksessä. Yksityiskohtaisia ohjeita infektoituneiden hoitoon ovat antaneet mm. Kansanterveyslaitos sekä Maailman Terveysjärjestö WHO.

 

 

 

 

 

 

 

EHEC= Enterohemorraaginen Eschericia coli

 

 

 

E.colit ovat suuri osa normaalia suolistoflooraa. Osalla kannoista on kuitenkin virulenssitekijöitä(= kyky aiheuttaa tautia), joilla ne erottuvat vaarattomista suoliston kolibakteereista.

 

 

 

EHEC-bakteerin tärkeimpinä oireettomina kantajina pidetään nautakarjaa ja muita märehtijöitä.(EHEC ei aiheuta oireita tai sairautta eläimelle).

 

EHEC on zoonoosi, joten se voi tarttua sairastuneesta eläimestä ihmiseen. Ihminen voi saada tartunnan suorassa kosketuksessa bakteeria erittävän eläimen ulosteisiin, saastuneen/huonosti kypsennetyn lihan tai maidon välityksellä, ristisaastumisena (=mikrobin siirtyminen elintarvikkeesta toiseen suoralla kosketuksella tai välillisesti) tai tartuntana suoraan ihmisestä toiseen.

 

 

 

Infektion itämisaika on n. 1-8 vrk, epidemioissa ca. 3-4 vrk. Infektoitumisen jälkeen ilmaantuu lyhytkestoinen kuume yhdessä kovien vatsakipujen kanssa. Noin vuorokauden kuluttua em. oireiden alkamisesta alkaa voimakas ripulointi, joka muuttuu nopeasti veriseksi. Tavallisesti veriripuli menee ohitse 5-8 vuorokaudessa. Jälkitautina saattaa esiintyä hyvinkin vakavia munuaisten toimintahäiriöitä.

 

 

 

EHEC-infektioon ei ole spesifistä hoitoa – ripuloivan ja kuumeisen potilaan nesteensaannista tulee pitää erityisesti huolta.

 

 

 

Tärkeimmät EHEC-infektion ehkäisykeinot ovat huolellinen ruuanvalmistushygienia ja käsien desinfektio.Erityisesti tulee kiinnittää huomiota raa’an lihan (ja maidon) käsittelyyn.

 

 

 

 

 

 

 

MRSA= Metisilliinille resistentti Staphylococcos Aureus

 

 

 

Staphylococcos Aureus on yleinen terveiden henkilöiden iholla ja limakalvoilla esiintyvä bakteeri. Sen aiheuttamista tulehduksista tavanomaisimpia ovat lievät ihoinfektiot, mutta se voi aiheuttaa myös vakavia infektioita kuten verenmyrkytyksiä ja leikkausalueen tulehduksia. Kun tämä bakteeri on muuttunut vastustuskykyiseksi tavanomaisille stafylokokkilääkkeille, siitä käytetään lyhennettä MRSA.

 

MRSA-infektion saavat tavallisesti sairaalapotilaat, jotka ovat iäkkäitä, tai vaikeasti sairaita tai joilla on avoimia haavoja tai katetreja. (Riskiä lisää myös tehohoito, leikkaus,aiempi antibioottihoito).

 

MRSA leviää läheisessä kontaktissa ihmisestä toiseen, lähes poikkeuksetta suoran ihokosketuksen välityksellä (joskus tartunta saattaa tapahtua myös epäsuorasti esim. tahriintuneiden haavataitosten kautta).

 

Kaikkien MRSA-infektioiden hoitoon löytyy (ainakin toistaiseksi) tehoava antibiootti. Useimmat stafylokokki-infektiot voidaan hoitaa myös ilman antibiootteja, esim. avaamalla haava.

 

 

 

MRSA-tartuntojen ehkäisyssä hyvä käsihygienia on tärkein yksittäinen toimenpide, koska stafylokokit tarttuvat pääasiassa kosketuksen välityksellä. Pelkkä hyvä käsihygienia ei kuitenkaan estä epideemisen MRSA kannan leviämistä sairaalassa, vaan tarvitaan myös eristämistoimenpiteitä ja MRSA seulontatutkimuksia tartunnan saaneiden potilaiden tunnistamisesksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LÄHTEET:

 

HIETALA, Minna, ROTH-HOLTTINEN, Ruth Toim. Infektiot ja hoitotyö 1999. Tampere: Tammer-paino Oy

 

HUS:in sairaanhoitopiiri: potilasohje

 

Infektioiden torjunta sairaalassa. Toim. Soile Hellste’n 2005.5.uudistettu painos.Porvoo: WS Bookwell Oy

 

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri; potilasohje

 

Lapin sairaanhoitopiiri:infektio-sairaalahygienia potilasohje

 

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2011;127(22):2341-3. ANTTILA, Veli-Jukka ja VAARA, Martti. Pääkirjoitus.

 

Www.thl/fi/web/infektiotaudit-fi/rsv

 

Www.who.int/crs/sars/en

 

Www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/hygieniaosaaminen/tietopaketti/elintarvikkeiden_riski_javaaratekijat

 

 

 

Tehtävä 6

 

Päiväkodeissa lapset ovat hyvin läheisissä kontakteissa, joten erilaiset loiset ( kuten myös bakteerit ja virukset) leviävät nopeasti ja tehokkaasti. Tavallisimpia loisia päiväkotiympäristössä ovat kihomadot, päätäi ( usein myös ongelma ala-asteilla) ja syyhypunkki.

 

Kihomato on pieni (3-13 mm) pituinen sukkulamainen matonen, joka asuu umpisuolen lähistöllä. Naaraspuoliset kihomadot vaeltavat öisin peräaukon suulle munimaan → aiheuttaa aika voimakasta kutinaa.Kihomadon voi saada nielemällä sen munia – usein tartunta tapahtuu käsien välityksellä, vuodevaatteiden tai pölyn mukana.

 

Mikäli on saanut kihomatotartunnan – hoidetaan kaikki perheeseen kuuluvat pyrviinilääkityksellä, jota saa apteekista ilman reseptiä. Mikäli esim. päiväkotiryhmässä on useita oirehtijoita – on viisainta hoitaa pyrviinillä koko päiväkotiryhmä. Lääkehoito molemmissa tapauksissa uusitaan 2 viikon kuluttua.

 

Kihomatotartuntaa voidaan ehkäistä siten, että munien pääsy suolistoon estetään. Kynnet tulisi pitää lyhyinä, hyvä käsihygienia ennen ja jälkeen wc-käynnin. Lääkityksen jälkeisenä päivänä tulisi vaihtaa vuodevaatteet ( patjat, peitot, tyynyt) imuroidaan ja tuuletetaan. Pienten lasten unilelut olisi suotavaa pestä. Myös kodissa tulee suorittaa normisiivous (pölyjen pyyhintä & imurointi).

 

 

 

Päätäi on pieni (2-4mm) vertaimevä loinen. Päätäit tarttuvat suorassa kontaktissa esim. kampojen ja pipojen välityksellä. Päätäin munat ( saivareet) tarttuvat hiusten tyveen ja kuoriutuvat n. Viikossa.

 

Yleensä päätäitä epäillään kutinan perusteella. Täit erottaa paljaallakin silmällä ja niitä kannattaakin ensisijaisesti etsiä niskasta ja korvien takaa. Mikäli on saanut täitartunnan, tulee tiheällä kammalla kammata mahdollisimman suuri osa saivareista hiuksista pois. Tämän jälkeen hiukset ja hiuspohja pestään permetriiniä sisältävällä shampoolla, jota saa apteekista ilman reseptiä. Tarvittaessa shampoopesu uusitaan, kunnes loisista on päästy eroon. Täit elävät ihmisen ulkopuolella 1-2 vrk. Hiusten kanssa kosketuksissa olevat materiaalit (pipot, hiuslenkit,harjat yms.) puhdistetaan tai poistetaan käytöstä parin vuorokauden ajaksi.

 

Päätäitartunnan ehkäisemiseksi tulisi välttää toisen henkilön kamman, harjan tai päähineen käyttöä. Suoraa hiuskosketusta tulisi myös välttää.

 

Päiväkodeissa ja kouluissa on lähes jokavuosi jonkinasteinen täiepidemia. Yleensä koulusta/päiväkodista laitetaan tiedote jokaisen lapsen kotiin, jossa kerrotaan asiasta. Vanhempia kehotetaan tarkistamaan lapsen/lapsien hiukset ja toimimaan löydösten mukaan. Vanhempien olisi myös hyvä kertoa lapsille, kuinka täit tarttuvat.

 

 

 

Syyhypunkki aiheuttaa kovasti kutisevaa ihottumaa. Itse punkki on pieni, hädintuskin silmillä nähtävä, ( 0,2-0,4 mm) pitkä otus. Syyhypunkki elää myös koirissa, kissoissa ja ketuissa – joten punkki voi tarttua kotieläimestä ihmiseen tai toisin päin.

 

Syyhypunkki tarttuu kosketustartuntana ihoalueelta ( voi tarttua myös vaateista tai petivaatteista).

 

Naaraspunkki kaivautuu ihon sisään munimaan ja muodostaa mönkiessään käytäviä esim. sormien väleihin, ranteisiin,kyynärvarren sisäpuolelle, kainaloihin ja genitaalialueelle.Syyhypunkkia aletaan usein epäillä kovan kutinan perusteella: iholla on usein näppylöitä ja raapimisjälkiä. Myös punkin käytäviä soi nähdä esim. sormien välissä. Syyhyä voidaan hoitaa apteekista ilman reseptiä saatavalla permetriinivoiteella. Kaikki perheeseen kuuluvat hoidetaan yhtäaikaa ( huolimatta siitä oireilevatko vai eivät). Voidekäsittelyn yhteydessä tulisi pestä vaatteet ja vuodevaatteet kuumalla vedellä (pesu miel 60ºC). Tai vaihtoehtoisesti pakastetaan pestyinä vuorokaudeksi.

 

 

 

Lähteet:

 

www.thl.fi

 

Infektioiden torjunta sairaalassa. Toim. Soile Hellste’n 2005.5.uudistettu painos.Porvoo: WS Bookwell Oy

 

Palaute tehtävästä

Jätä kommentti